Simpukka
Manilansimpukka
Ruditapes philippinarum
(VIIe) Läntinen Kanaali, (VIIIa) Biskajanlahti – pohjoinen, (VIIIb) Biskajanlahti - Keski
Kalastusalueet
Luonnonvarainen
Alkuperä
4 cm
Minimikoko
Kuvaus
Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti.
Sen kuori on soikea ja pitkänomainen, ja siinä on säteittäisiä uurteita sekä hyvin selkeitä samankeskisiä juovia, jotka antavat sille ”ristikkomaisen” tai ”ruudullisen” ulkonäön (mistä nimi carpet shell). Sen väri vaihtelee huomattavasti. Ulkopinta voi olla harmaa, beige, kellertävä tai ruskea, ja sitä koristavat usein geometriset kuviot, täplät tai tummemmat katkoviivat. Sisäpuoli on yleensä valkoinen, ja sen takareunassa on violettia väriä. Sen sifonit (joita se käyttää veden suodattamiseen) ovat suurimmalta osin kiinnittyneet toisiinsa, mikä erottaa sen eurooppalaisesta simpukasta (Ruditapes decussatus), jonka sifonit ovat erillään toisistaan. Tavallinen koko on 4–5 cm, mutta se voi kasvaa jopa 8 cm:n pituiseksi. Se on suodattajaeliö, joka syö kasviplanktonia ja vedessä leijuvia orgaanisia aineita.
Sen kuori on soikea ja pitkänomainen, ja siinä on säteittäisiä uurteita sekä hyvin selkeitä samankeskisiä juovia, jotka antavat sille ”ristikkomaisen” tai ”ruudullisen” ulkonäön (mistä nimi carpet shell). Sen väri vaihtelee huomattavasti. Ulkopinta voi olla harmaa, beige, kellertävä tai ruskea, ja sitä koristavat usein geometriset kuviot, täplät tai tummemmat katkoviivat. Sisäpuoli on yleensä valkoinen, ja sen takareunassa on violettia väriä. Sen sifonit (joita se käyttää veden suodattamiseen) ovat suurimmalta osin kiinnittyneet toisiinsa, mikä erottaa sen eurooppalaisesta simpukasta (Ruditapes decussatus), jonka sifonit ovat erillään toisistaan. Tavallinen koko on 4–5 cm, mutta se voi kasvaa jopa 8 cm:n pituiseksi. Se on suodattajaeliö, joka syö kasviplanktonia ja vedessä leijuvia orgaanisia aineita.
Habitat
Sedimenttiin kaivautuneena elävä benthinen laji (endofauna). Sitä esiintyy pääasiassa vuorovesialueella (vuoroveden vaikutusalueella) ja matalissa rannikkovesissä, yleensä enintään 10 metrin syvyydessä. Se suosii mutahiekkaista pohjaa, soraa tai irtonaisia sedimenttejä. Se sietää suuria suolapitoisuuden vaihteluita (euryhalinen), minkä ansiosta se voi menestyä laguuneissa ja suistoissa.
Jakelu
Laji on kotoisin Tyyneltämereltä, mutta siitä on tullut maailmanlaajuisesti levinnyt laji tarkoituksellisten tai vahingossa tapahtuneiden istutusten seurauksena. Alkuperä: Läntinen Tyynimeri (Japani, Korea, Filippiinit, Kiina). Tuonti Amerikkaan: Pohjois-Amerikan länsirannikko (Britannian Kolumbiasta Kaliforniaan). Tuonti Eurooppaan: Tuotu 1970-luvulla vesiviljelyä varten (Ranska, Italia, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta). Se on vakiintunut luontoon ja syrjäyttänyt usein kotoperäisen simpukan, erityisesti Adrianmerellä (Venetsian laguuni) ja Ranskan Atlantin rannikolla.